Teemu Vesterinen

Projektin ensimmäinen viikko

Teemu Vesterinen Projekti selvittää, kuinka hyvä stand up -setti Teemulta syntyy, kun materiaali lähtee tyhjästä ja kehittyy joka ilta kymmenen keikan ajan.

Valmista käsikirjoitusta ei siis ole. On vain ajatuksia, jotka Teemu työstää hauskoiksi.

Siksi lipun hinta lähtee kolmesta eurosta ja kasvaa eurolla per keikka.

Mukana on vierailevia koomikoita ja Projektin tunnelmasta vastaa illan isäntä Aatu Raitala.

 

Ensimmäinen viikko huipentuu

Tänään lauantaina on viides keikka. Jatkoa seuraa taas tiistaina.

Sitten edellisen blogikirjoituksen olen tehnyt kaksi keikkaa, jotka ovat menneet hyvin. Yleisöä on ollut tupa pulleana tai ainakin täynnä, mistä olen kiitollinen.

Kolmas keikka noudatti tuttua kaavaa. Koska olin edeltävään keikkaan tyytymätön, panostin kolmanteen enemmän. Lataus elää jatkuvassa aaltoliikkeessä. Otin mukaan alkuun pari täysin uutta ajatusta ja joitakin ideoita jätin pois, koska en saanut niihin mitään otetta kahdelle ensimmäisellä keikalla.

Uudet ajatukset liittyvät pääsiäiseen, vaaleihin ja Projektin yleisöön, joten niistä tuskin jää käteen mitään pysyvää ja yleispätevää materiaalia. Toisaalta, vaalit ovat politiikkaa, ja politiikkaa ja vaaleja on kuitenkin jatkuvasti olemassa.

Neljäs oli hyvin samanlainen kuin kolmas. Sisäsiisti, hauska ja kelpo. Kesto näyttää lyhenevän Projektin edetessä. Eilinen keikka oli 44 minuuttia, eli kolme minuuttia edellistä lyhyempi. Siinä toteutuu se, mikä on todella tärkeää komiikan tekemisessä, tiivistäminen. Tärkeää, mutta vaikeaa ja hidasta.

 

Itkevä mies

Eilisellä keikalla tosielämä tuli käymään, ja jotain raskaudessaan hienoa siellä koettiin.

Illan isäntä Aatu Raitala aloitti keikan ja kyseli yleisöltä miten menee, kun joku mies ilmoitti, että vaimo jätti. Siitä seurasi kevyttä leukailua myötätuntoisessa hengessä, kunnes Aatu oivalsi mistä oli kysymys.

Mies oli tosissaan, sokin kaltaisessa tilassa, raadollisen auki ja vastaili itkien kysymyksiin.

Tämä hämmensi tilannetta, yleisöä ja isäntää hieman mutta show laitettiin tulille kuitenkin normaaliin tapaan.

Tilannetta seuranneet koomikot ja tuttavat kertoivat myöhemmin, että mies itkeskeli koko ensimmäisen puoliajan läpi ja siirtyi toisella puoliajalla toiselle seinälle istumaan. Lasittunut katse, välillä kasvoilla käyvä hymy ja yritys ja halu nauraa. Mies hytkyi itkua samalla kun muu yleisö hytkyi naurusta.

Tämä on nyt ehkä mahtipontista, mutta kyllä minusta tuntuu kauniilta ajatukselta se, että joku hakeutui pieneen huoneeseen katsomaan komiikkaa selvästikin akuutissa tunnetilassa, kriisissä tai sokissa. Ja että hän jäi sinne koko shown ajaksi. Toivottavasti syy oli se, että hän koki paikan, ihmiset ja tunnelman sellaiseksi, että siellä oli turvallista olla juuri siinä jamassa kuin sattuu olemaan.

Koomikkoystäväni kommentti kiteyttää tapahtuneesta jotain: "Sulla oli hyvä keikka, mutta sorry vaan, se mies oli illan kiinnostavin henkilö."

 

Entä tänään?

Tänään ollaan puolimatkassa. Ja monesti kun jokin loppuu tai menee tauolle, siinä purkautuu jokin helpotus ja paine. Eli odotan innolla, päästänkö kontrollista irti ja pääsen kiinni siihen johonkin mystiseen suoneen, josta tulee ulos se jokin mystinen, mitä tältä projektilta odotan.

Tulkoon hyvässä tai pahassa, itkuna, puheena tai huutona, mutta yritän tarttua joka lauseessa hetkeen niin hyvin kuin voin ja tehdä siitä taitavan ja kuuntelemisen arvoisen. Tänään on ensimmäinen orastava krapula ja se monasti herkistää ottamaan isompia askelia.

 

Syntyykö se setti?

Setti alkaa hahmottua ja sitä voisi tuollaisenaan toistaa ja tiivistää vain. Mutta ei se minua tyydytä. Tänään luin muistiinpanoja viime kuukausien ja vuosien varrelta ja tankkasin ajatuksia. Listasin muistikirjaan seitsemän eri aihetta, joiden toivon nousevan pintaan ja puheeksi.

Se, mitä en voi tehdä, on kirjoittaa juttuja tekstiksi, koska siihen menisi liikaa aikaa ja tekstin opettelu tekstinä aiheuttaa stressiä, jäykkyyttä esiintymiseen ja turhaa suorittamisen makua. Puhun jutut sellaisena kuin muistan. Meheviä kohtia unohtuu, mutta toisia meheviä lauseita tulee niiden tilalle.

Katson keikan kerran videolta ja sitten mietin, millä biisilistalla tänään astutaan esille. Olen jo nyt kyllästynyt toistamaan joitakin juttuja. Juuri nyt tarvitsisin tekstiksi kirjoittamista kuitenkin, jotta näkisin juttujen arvon ja tiivistäminen olisi nopeampaa. Ei niitä ole varaa heitellä pois. Vai onko, miksei olisi, tämähän on Projekti.

 

Liput ja video

Lippujen menekissä on nouseva tendenssi. Eli varaa tai osta ennakkoon. Varsinaista lavamateriaalia lupaan vasta seuraavaan blogikirjoitukseen, mutta tässä haastattelu eiliseltä. Toivotaan, ettei huono äänenlaatu turhauta liiaksi. Firmani ponnistelee parhaansa mukaan tuottaakseen verkkoon koko ajan jotain, jotta olisimme olemassa.

Projektin isäntä Aatu Raitala haastattelee:

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija